HISTORIA

"Metsälinnan kummimuusikko Paul Norrback, sävelsi Metsälinna valssin kotini olohuoneessa", kertoo ristiinalainen Jouko Pettinen.

"Tanssilavan avajaisiksi järjestettiin nimikilpailu, jonka voitti tätini Saimi Pettinen, tosin arvalla, koska samaa nimeä ehdotti moni muukin. Sitten tapahtui toinen tärkeä asia, Metsälinnan kummimuusikko Paul Norrback, sävelsi Metsälinna valssin (http://www.youtube.com/watch?v=TphXEThUqL4) kotini olohuoneessa eräällä keikamatkalla 50-luvulla. Valitettavasti Norrbackin näytettä ei ole mutta linkki on kuitenkin kyseisestä hienosta valssista", muistelee ristiinalainen Jouko Pettinen.

 Jouko Pettisen isä Toivo Pettinen vastasi Metsälinnasta lähes 20 vuotta 50-luvun lopusta aina 60-luvun loppupuolelle.

Metsälinna oli 60-luvulla tunnettu tanssilava koko maan mittakaavassa, mm. suosittu lavalauantai äänitettiin siellä koko kansan kuultavaksi. 60-luvulla Metsälinnan sunnuntaitansseissa esiintyi vain maan huippuorkesterit ja tanssikansaa tuotiin bussilasteittain lähialueilta. Tuhat tarinaa ja enemmänkin "löytyy" Metsälinnasta, kirjoittaa Jouko Pettinen Metsälinnan Facebook sivustolla.

Minulla on ilo ja kunnia julkaista hänen muistelmiaan Metsälinnan kotisivuilla nyt 60 vuotisjuhlan kynnyksellä.

Tarja Laitinen

 

Jouko Pettisen tarinoita Metsälinnasta:

Maan tunnetut orkesterit tekivät kiertueita omin "voimin" ilman ohjelmistotoimistoja.

50-luvulla orkesterit olivat useimmiten lähialueilta ja maan tunnetut orkesterit tekivät yleensä kiertueita omin ”voimin” ilman ohjelmistotoimistoja. Paul Norrback yhtyeineen oli tuttu kävijä Metsälinnassa syystä että Suur-Savon sähkön piiriteknikko Erkki Ojala oli pohjanmaalaisena Norrbackin perhetuttu ja toisaalta myös Toivo Pettisen.

Kuvassa Paul Norrback yhtyeineen

Norrbackin yhtye tuli Metsälinnaan ja maakuntaan kiertueelle, he ajoivat suoraan Vaasasta Ristiinaan perhemajoitukseen sen aikaisella ”keikkabussilla Pobedalla” basso ja rummut kattotelineellä. Ristiinaan saavuttuaan huomattiin että bassorumpu puuttui telineeltä, se oli siis pudonnut jonnekin Vaasan ja Ristiinan välille.  Siitä seurasi melkoinen puhelinralli eri puolille pohjanmaata, olisiko joku löytänyt sen tien varresta. Kännyköistähän ei siihen maailman aikaan ollut tietoakaan mutta lankapuhelimilla kuitenkin. En muista löytyikö se rumpu mutta tanssit kuitenkin hoituivat jopa Puumalassakin Metsälinnasta puhumattakaan.

 

Huumoria löytyi hanuristilta, muun kaman lennellessä parketille hän hoippui ulko-ovelle ja näytti sormi pystyssä että ”haitari tänne!”

Metsälinnaa on laajennettu useampaan kertaan, alun perin se oli nykyisen  mittapuun mukaan pieni ”yksitolppainen” lava. Joskus 50-luvun loppupuolella lavan jonkunlaisen uudistuksen jälkeen soittamaan oli saapunut mikkeliläinen orkesteri ja kaiken piti mennä hienosti.  Eipä mennyt, meille kotiin soitti illalla yhdeksän aikaan Pentti Kyyrö,  naapuri ja uraauurtava yrittäjä,  että eihän näistä tansseista mitään tule kun orkesteri on täydessä kännissä. Isäni oli noihin aikoihin ottanut vastuun Metsälinna hoidosta ja oli todella närkästynyt asiasta Metsälinnan maineen takia. Hän lähti välittömästi paikalle, jossa tilanne oli se että basisti makasi selällään pitkällä penkillä läskibasso sylissä, rumpalilla oli lepän oksat palikoina, koska oikeat olivat jääneet minne olivatkaan ja hanuristi yritti soitella jotakin. Isäni suuttui silmittömästi ja irtisanoi sopimuksen välittömästi heittämällä soittopelit esiintymislavalta parketille yksi kerrallaan. Sen verran huumoria löytyi hanuristilta että muun kaman lennellessä parketille hän hoippui ulko-ovella ja näytti sormi pystyssä että ”haitari tänne”. Tapahtuman jälkeen mikkeliläisillä bändeillä ei ollut Metsälinnaan mitään asiaa moneen vuoteen.

 

Teksti Jouko Pettinen
Paul Norrback kuva Jouko Pettinen

 

Kortinpeluu oli ankarasti kielletty vielä 50- ja 60-luvulla kaikissa muodoissaan

Kortinpeluuhan oli ankarasti kielletty vielä 50- ja 60-luvulla kaikissa muodoissaan. Äitini oli Metsälinnassa joissakin juhlissa ja näki sattumalta että ”pojat” pelasivat korttia huoltorakennuksen nurkalla. Näkemästään hän totesi ohimennen konstaapeli Lauri Korpisalolle, (aikanaan  todella tunnettu, pelätty  ja arvostettu poliisi) että ”eihän korttia saa pelata ainakaan täällä”, johon Lauri että ”Ei” ja pidätti kortinpelaajat välittömästi vaikka olikin ns. vapaalla.

 

Osmo Pettinen oli ensimmäinen "disk jokey"

Osmo Pettinen oli oikeastaan jo ensimmäinen "disk jokey" jos ei muualla niin ainakin Ristiinassa. Hän itsekin harrasti haitarin soittoa ja missäs muualla kuin Metsälinnassa sai nähdä ja kuulla omia idoleitaan. Osmo hoiti väliaikamusiikit 50-luvulla sekä Valistustalolla että Metsälinnassa. Hän muistaa erityisen hyvin erään tapahtuman tuolta ajalta: valot sammuivat kesken kaiken ja pimeydessä lavalta kuului kaino pyyntö "annathan sie sitten, ettei tarvii turhaan saatolle lähtiä", mistä lie ollut kysymyskään. No sähköt palasivat ja tanssit jatkuivat.

 

Teksti Jouko Pettinen